TEEMA 4.
Tämän osion tarkoituksena on antaa käytännön vinkkejä saavutettavaan opetukseen.
Päätavoite on edistää tieto- ja viestintätekniikan käytön saavutettavuutta kouluissa siten, että jokainen oppilas voi omista ominaisuuksistaan riippumatta hyötyä yhdenvertaisesti opiskelussa käytettävistä ja opiskelua tukevista laitteista, ohjelmistoista, sovelluksista ja oppimateriaaleista.
Oppimisvaikeuksissa henkilön aivotoiminta on organisoitunut normaalista eroavalla tavalla. Oppimisvaikeudet ovat usein perinnöllisiä.Henkilöllä, jolla on oppimisvaikeuksia, on erilainen tapa oppia, hahmottaa ja käsitellä tietoa.
Oppimisvaikeudet voivat ilmetä erilaisina ja eriasteisina:
Tyypillisiä vaikutuksia ovat:
Oppimisvaikeudet voivat myös tehdä opiskelusta väsyttävää ja työlästä, jos koko ajan joutuu toimimaan oman jaksamisensa äärirajoilla.
# Marja-Sisko Paloneva (2008, 2015). “Ideoita siitä, mitä voin tehdä sovittaakseni opetukseni ja oppimateriaalin luki- ja oppimisvaikeuksisille oppijoille – ja samalla kaikille oppilailleni”. Datero ry.
Tämä ei ole tieteellinen artikkeli vaan vuosien varrella “kasaantunutta sälää”, jonka pitkän miettimisen jälkeen päätin koota paperille ja edelleen bittiavaruuteen muidenkin kriittiseen tarkasteluun. Ajatuksena ei ole tarjota mitään erityistä, sillä kuka tahansa erityisopettaja voi antaa samat tiedot kysyttäessä. Otan mielelläni vastaan lisätietoa, kokemuksia ja oikaisuja.
Tiedonlähteinä on käytetty eri oppilaitosten kotisivuja, yliopistojen julkaisuja aiheesta, kokeiluraportteja, lehtiartikkeleita, kirjallisuutta, vuosien varrella kuunneltuja luentoja, keskusteluja sellaisten nuorten ja aikuisten kanssa, joilla on luki- ja/tai oppimispulmia, omia kokemuksia erityisopettajana (vuodesta 1976 alkaen), aikuisten ja nuorten luki-testien tekijänä ja kompensoivien atk-apuvälineiden ja tietokoneohjelmien tarpeen arvioijana. En vain enää pysty sanomaan kuin osin mistä mikin tiedonpala on lähtöisin. Sellaista kai kutsutaan näkökulmasta riippuen mutu-tiedoksi tai vaikkapa hiljaiseksi tiedoksi, ☺.
Opettajan on melko helppoa tunnistaa luki- ja oppimisvaikeuksiset oppilas- tai opiskelijajoukosta. Mutta mitä sitten tehdään, kun tiedetään, että oppilaalla on luki-/oppimisvaikeuksia? Oppilaitoksille sopii itse asiassa oikein hyvin, että ongelma paikallistetaan opiskelijaan eikä opetuksen järjestämiseen. Luki-/oppimisvaikeus-leima kuitenkin merkitsee lopuksi elämää osan opiskelijoista. Tiedetään, että älykkyys ja luki-/oppimisvaikeudet ovat erillisiä ilmiöitä. Luki-ja oppimisvaikeuksisiin liitetään kuitenkin helposti esim. sellaiset käsitykset, että he eivät ole kovin älykkäitä ja he epäonnistuvat koulussa. Epäonnistumista pidetään luonnollisena, ”taudin kuvaan kuuluvana” piirteenä. Erityisiä resursseja (esim. projektit ja niihin liittyvä rahoitus), jotka kohdistuvat näihin oppijoihin, on vaikea löytää ja sellaiset satsaukset voidaan nähdä jopa epäreiluina: Miksi satsata sellaisiin, jotka eivät kuitenkaan pärjää? Olisi parempi käyttää rahoitus ”kehityskykyisten” oppilaiden hyväksi.
Mutta miksi leimata luki-/oppimisvaikeuksiset oppilaat? Näkökulma on mahdollista myös vaihtaa oppilaasta opetukseen ja alkaa kutsua heitä vain erilaisiksi oppijoiksi. Erilaisille oppilaille soveltuva opetustapa mahdollistaa jokaiselle oppijalle sopivan tavan oppia. Haaste onkin siinä, miten luoda hyviä käytäntöjä alentamatta koulun oppimistavoitteita tai yliopiston tai korkeakoulun akateemisia standardeja.
Alle on listattu muutamia henkilöitä, joilla oli tai on lukemisen erityisvaikeus eli dysleksia:
jne.
Eri oppiaineisiin ei sovi sama opiskelutekniikka:
Miten MINUN ainettani opiskellaan?
Huomioi kokeissa ja tenteissä myös:
Huomioi, että ainakin 70 %:lla luki-/oppimisvaikeuksista oppijoista on auditiivisen erottelun pulmia. He eivät ehdi erotella ja prosessoida kaikkea mitä sanot tavallisesta puheestasi: Kysymykset äänilevyllä tai muuten kuunneltavassa muodossa.
Luentojen ja oppituntien aikana:
Kirjoittaessaan:
Lukiessaan:
Luki-/oppimisvaikeudet ovat yleisiä. Kyseessä on vähän eri tyylillä, toisinaan myös eri alueilla, informaatiota prosessoivat aivot. Emme korosta erityisesti esim. sellaisia varsin yleisiä aivojen toimintatyyppejä kuin “musiikkivammaisuus”, “taidevammaisuus” tai “suunnistamisvammaisuus”. Miksi patologisoisimme luki- ja/tai oppimispulmat? Luki-ja/tai oppimisvaikeuksien olemassaolon huomioiva opetustapa, oppimateriaalit ja arviointi tekevät patologisoimisen tarpeettomaksi.
Avainasia on kohdata oleelliset oppimisen ilmiöt, etsiä oppijan näkökulmia omaan oppimiseensa ja kysyä oppijalta itseltään mikä häntä auttaisi. Oppilaitoksen ohjauksen ja tukimuotojen tulisi olla koulun tai oppilaitoksen toiminnassa normaalijärjestelyjä, ei jotain erityistä.
On hyvä muistaa, että erilaiseen toimintatapaan ja tiedon prosessointiin kätkeytyy myös kykyjä, joita ”taviksilla” ei ole, ja mahdollisuus toimia myönteisellä tavalla erilaisesti. Miksi muuten esim. teknisillä ja taiteen aloilla opiskelisi paljon lukivaikeuksisia opiskelijoita? Samanarvoisuus merkitsee sitä, että epäonnistuminen tai onnistuminen on yhtä mahdollista kenelle tahansa.